KIPINÄ-RYHMÄT LUKIOSSA

Tässä on vähän tekstiä Kipinä-ryhmistäni. Perustin ryhmät vain yhtä tapaamista varten, sillä painotan lukion pienryhmäohjauksen lukion kakkosvuodelle. Teimme ryhmässä Kipinä-vertaisohjauskeskustelun ja jokainen sai sen pohjalta piirretyn oman Kipinä-kartan.

Jaoin abit kuuden hengen ryhmiin ajatellen jo vähän etukäteen pareja. Jaoin opiskelijat pääsääntöisesti niin, että heillä oli samaan aikaan hyppytunti, jolloin pidimme ryhmän. Erityisopiskelijan laitoin ryhmään, jossa tiesin olevan vain opiskelijoita, jotka osaavat suhtautua häneen ymmärtävästi. Laitoin ryhmiin opiskelijoille kavereita, mutta en kokonaisia kaveriporukoita. Käytin myös intuitiota ja opiskelijatuntemustani. Viime keväänä minulla oli kakkosille pienryhmä, joten tiesin kaikkien aikaisempaan ryhmään osallistuneiden opiskelijoiden olevan kykeneviä ja innokkaita vertaispienryhmätyöskentelyyn, jaoin siis jokaiseen pienryhmään edellisen kevään pienryhmäläisiä.

Pidimme tapaamiset neuvotteluhuoneessa, jonka sisustin kynttilöillä ja liinoilla kivaksi. Jaoin pitkän neuvottelupöydän kahdeksi pienemmäksi pöydäksi, jotta opiskelijoille jäi enemmän tilaa. Toin tilaan fläppitaulun ja musiikkisoittimen sekä himmensin valoja. Laitoin saataville värikyniä ja paperia. Aloitin ryhmän tapaamisen esittelemällä kipinä-mallin fläppitaululla. Sitten jokainen sai kipinämallin ohjeet ja siihen liittyvät liitteet itselleen ja laitoin taustamusiikin soimaan ja nuoret alkoivat keskustella ja kirjoittaa toisilleen Kipinä-karttoja. Lopuksi ohjaajana toimiva opiskelija veti voimalinkit kipinään ja varakipinään kertoen miten voimalinkit yhdistyvät niihin hänen mielestään.

Vuoro vaihtui kun parista ensimmäisen Kipinä-kartta tuli valmiiksi ja ohjaajasta tuli ohjattava. Osa pareista oli nopeampia kuin toiset. Nopeat parit joutuivat odottelemaan lopussa enemmän. Kun Kipinät valmistuivat, parit kiittivät toisiaan, sitten he kirjoittivat sydämeen omat vahvuudet ja sen jälkeen täytimme vielä opon lukeman Onni-tarinan pohjalta kipinän viimeisen osan, eli mitä alkaisi tehdä, jos saisi miljonääri Onnin rahoituksen oman kipinän toteuttamiseen. Sitten jokainen esitteli oman kipinänsä ja opo antoi positiivista palautetta ja läksyt.

Huomasin, että 60 min ei riitä alkuunkaan. Ensimmäisen ryhmän kanssa tapasimme ensin 60 min ja toisen kerran 30 min, jolloin kävimme yhdessä kipinät läpi ja kaikki saivat kotitehtävät opolta. Muiden ryhmien kanssa varattiin heti alkuun 90 min aikaa ja se riitti paremmin. Muistaakseni viimeisen ryhmän kanssa meni melkein 120 min, joten pitäisin itse 90 min tapaamista miniminä.

Ryhmät toimivat hyvin. Erityisnuoren, jolle käsin kirjoittaminen on työlästä, ohjatessa toimin itse kirjurina. Näin hän sai keskittyä kysymään ja auttamaan toista opiskelijaa. Muuten nuoret saivat tehtävän tehtyä itse. Nuorten palaute oli positiivista, mutta heitä häiritsi se, että ensimmäisissä ryhmissä tuli kiire, koska olin varannut liian vähän aikaa. Ylipäätään opiskelijat halusivat tehdä tehtävän kunnolla. Opiskelijat olivat innokkaita ja kaikki halusivat kokeilla Kipinää. Kukaan ei valittanut mistään muusta kuin siitä, että tuli kiire. Ylipäätään he tykkäävät pienryhmistä ja viime kevään pienryhmätyöskentelyssä (tapasimme 5 kertaa) ainut negatiivinen palaute oli, että he olisivat halunneet lisää tapaamisia. Tällä kertaa osa oli jo syksyllä kysellyt saadaanko pienryhmäohjausta abivuonna, joten ennakkokäsitys on ollut myös opiskelijoilla positiivinen. He myös olivat valmiita varaamaan ohjaukseen aikaa, eikä kukaan valittanut menetetyistä oppitunneista tai siitä, että joutuivat olemaan koulussa pidempään. Yksi asberger-nuori tosin hermostui, koska hän ei tiennyt ehtiikö koulukuljetukseen. Silloin lopetimme tapaamisen ja sovimme uuden tapaamisajan, jolloin teimme harjoituksen loppuun. Myös hiljaiset opiskelijat ja erityisnuoret näyttivät viihtyvän ryhmässä.

Loppukeskustelut olivat todella antoisia ja rehellisiä. Osa puhui selvästi ensimmäistä kertaa joistain unelmista ja heitä punastutti tai jännitti, mutta ryhmän tuki tuntui hyvältä. Uskon, että ryhmäläiset uskalsivat puhua ajatuksistaan ryhmässä, koska oli ensin saanut puhua yhdelle ihmiselle.

Annoin kaikille abeille tilaisuuden varata henkilökohtaisen opoajan Kipinä-vertaisryhmäohjauksen lisäksi, mutta melko vähän varauksia on tullut. Uskon, että Kipinä-vertaisohjaus voi hyvin resursoituna ja ohjattuna korvata yksilöohjausta ainakin osalla opiskelijoista. Olen nyt keskittynyt yksilöohjauksessa enemmän opiskelijoihin, joilla on erityistarvetta tai jotka ovat itse hakeutuneet ohjaukseen. Koen, että ohjausresurssia on voinut Kipinä-vertaispienryhmäohjauksen ansiosta kohdentaa paremmin. En tiedä ovatko opiskelijat tehneet läksyksi antamiani tehtäviä, mutta kaikki suhtautuivat läksyihin positiivisesti.

Ohjaajana vaikeinta oli jättäytyä itse taka-alalle. Kun olen laittanut tilan valmiiksi ja ohjeistanut opiskelijat kunnolla, he alkavat tehdä ohjausta, eikä minua tarvita koko ajan. Yritin tietoisesti pysyä sivummalla, jotta nuoret voivat saada auttamisen kokemuksen. Se oli vaikeaa mutta palkitsevaa.

 Kipinä-ryhmät ovat kuin hengähdyshetkiä tai keitaita kiireen keskellä. Ohjaajana voin hetken nauttia työni hedelmistä ja seurailla sivusta kuinka nuoret ottavat vastuun itsestään ja toisesta. Kokemus osallistumisesta ja osallistamisesta tulee Kipinä-ryhmässä todella konkreettiseksi.

 Muuta mitä huomasin, oli että musiikkivalinta vaikuttaa opiskelijoiden keskusteluun. Laitoin ensin soimaan rentoutuslistan, mutta keskustelu alkoi edetä todella hitaasti. Laitoin sitten soimaan pääasiassa instrumentalia Airia ja sain opiskelijat keskustelemaan vilkkaammin. Myös Amelie-elokuvan instrumental-musiikki toimi. Liian rauhallinen tempo ei sovi taustalle. Ei myöskään musiikki, joka herättää liikaa huomiota. Äänen voimakkuus piti laittaa yllättävän ylös, sillä liian hiljainen musiikki aiheutti hiljaisia hetkiä, jolloin mikään pari ei puhunut mitään.

 Kiitos vielä kerran KIPINÄ-koulutuksesta! Sain itselleni paljon. Lukiolaisten Kipinä-ryhmät toimivat hyvin ja sekä nuoret että minä olimme innostuneita. Säästin myös arvokasta aikaa ja sain nyt paremmin keskityttyä tiettyihin ohjausprosesseihin.

 Kirjoittanut: Emmiina Tuutti – opinto-ohjaaja

Uraohjausvideoita lukiolaisten Kipinä-yksilöohjauksesta ja Kipinä-ryhmäohjauksesta löydät tästä.

www.minnakattelus.com