KIPINÄ-YKSILÖOHJAUS YLÄKOULUSSA

Opiskellessani opoksi, minulla oli mahdollisuus osallistua Vance R. Peavyn kurssille, jossa Peavyn toiminta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Wau, muistan ajatelleeni. Tuollaista ohjauksen pitäisi olla, ajattelin. Peavy käytti ohjaustilanteissa visuaalisuutta ja ulkoistamista. Opokoulutukseen ei kuitenkaan sisältynyt luovia menetelmiä, mikä oli sääli. Kun Minna kehitteli Kipinä-uraohjausmallin, innostuin siitä heti täysillä. Vaikka olin käynyt oppilaan kanssa samoja asioita ohjauksessa lävitse jo ennen Kipinämallin käyttöönottoa, niin jäin monta kertaa miettimään, mitä oppilaalle jää käteen ohjauksesta. Ohjaustilanteet olivat ehkä liikaa opopainotteisia ja kaipasin usein” kättä pidempää” ohjaukseen.

Kipinä-malli mullisti tapani toimia ohjaajana ja antoi itsellekin ihan uuden kipinän tehdä opon työtä. Parasta mallissa on se, että oppilaan koko elämäntilanne huomioidaan; harrastukset ja vapaa-aika, tavoitteet, vahvuudet ja kehitettävät asiat, odotukset/toiveet tulevasta työstä. Aikaisemmin ohjaustyössä oppilaan muu elämä tuli sivuutettua ja keskityttyä ehkä liikaakin koulumenestykseen. Kipinä-mallia käytettäessä koen olevani tasavertainen toimija oppilaani kanssa. Me yhdessä teemme visuaalista karttaa, mutta oppilas on pääroolissa.  On kyse hänen elämästään ja suunnitelmistaan.  Mallin kautta työni opona on selkiytynyt. Otan kopion itselleni Kipinä-kartasta ja palaan siihen 9-luokalla, jolloin tarkastelemme oppilaan kanssa, miten hänen tavoitteensa ja suunnitelmansa ovat muuttuneet. Hämmästyttävää kyllä 8-luokalla tehty Kipinä-uraohjaussuunnitelma on pysynyt usein samana. Vain 10 % nuorista muuttaa suunnitelmiaan, vaikka tavoitteena ei olekaan ”pysyvän” suunnitelman tekeminen.   Luulen, että oppilaat alkavat prosessoida ja miettiä tulevaisuuttaan saatuaan visuaalisen kartan sen hetkisestä tilanteestaan.  Samalla nuori usein keskustelee myös kotona jatkosuunnitelmistaan, jolloin hän myös sitoutuu paremmin suunnitelmansa toteuttamiseen. Jos oppilaan suunnitelmat ovat muuttuneet, oppilas pystyy kertomaan, mitä hän haluaa ja minne hän on hakeutumassa. Tämäkin kertoo siitä, että hän on oikeasti miettinyt asioita ja ottanut selvää asioista.

Käytän ohjauksessa apuna ammatinvalinta.fi sivuston kortteja, jossa on erilaisia luonteenpiirteitä ja vahvuuksia. Tämä helpottaa nuorta nimeämään paremmin vahvuuksiaan ja kehitettäviä puoliaan. 9-luokalla täydennämme karttaa mm. vahvuuskorttien avulla. Samalla katsomme, miten oppilaan tavoitteet esim. keskiarvon suhteen ovat toteutuneet ja oppilas tekee uudet tavoitteet 9-luokalle. Olen saanut oppilailta hyvää palautetta Kipinä-uraohjausmallista. Yhdessä visualisoiden myös hiljaisen/ujon oppilaan on helpompi tuottaa jatkokoulutussuunnitelma. Ohjaajana voin käyttää luovuutta keskusteluissa; metaforia, ihmekysymystä jne.  Haluan välittää oppilaalle tunteen, että kaikki on mahdollista. Ihanaa on myös se, että oppilaalle on Kipinä-uraohjausmallia tehtäessä todella helppo antaa positiivista palautetta liittyen esimerkiksi hänen harrastuksiinsa tai vahvuuksiinsa. Paras palkinto ohjaustilanteen jälkeen on se, kun oppilas lähtee ohjauksesta innostuneena ja selvästi uutta virtaa saaneena. Silloin opokin saa uutta puhtia ja energiaa työhönsä. J

Kirjoittanut: Päivi Tapaninen – oppilaanohjaaja